Se pieni ero, yläpuolella aiemmin ostettu SATA-liitännällä oleva kelkka, alempana tämän ikäluokan MacBookin kaipaama PATA-kelkka.
Liitäntöjä lukuunottamatta kelkat ovat lähes identtiset, joskin tämä PATA-malli tuli varustettuna noin millin paksuisella etulevyllä.
Laitteen purku alkaa menemään jo melkoisen rutiinilla, joten eipä aikaakaan kun laite oli jo purettuna, ja ihan ensimmäiseksi piti varmistaa vielä yksi asia:
Kyllä, se sopii.
Uutta levyä sovittaessa kävi myös ilmeiseksi, että miksi uudempaan SATA-kelkkaan ei ollut laitettu jo aiemmin mainittua etupaneelihärpäkettä mukaan. Se nimittäin piti repiä kelkasta mäkeen, jotta koko setti mahtuisi nätisti paikoilleen. Myös kelkan runkoon kiinnittävien ruuvinreikien kanssa oli sen verran hakemista, että rakennelmaa joutui työntämään toisesta päästä työkalulla, jotta kiinnitysruuvit osuivat jengoilleen. Mutta kokonaisuutena mitään isompia ongelmia ei esiintynyt.
Molemmat levyt paikoillaan. Harmi ettei tähän hätään ollut ylimääräistä SSD:tä, mutta kyllä tuo normilevykin kuolleen optisen aseman voittaa käyttökelpoisuudessa.
Sitten kone kiinni ja ei muuta kuin testaamaan. Heti käynnistyksessä huomasi eron, sillä optisesta asemasta bootin yhteydessä lähtenyt renkutus loisti sattuneesta syystä poissaolollaan. Lionin käynnistyttyä työpöydältä löytyikin sitten kiintolevyikoneja kaksin kappalein.
Kuten kuvasta näkyy, nyt myös akku pitää varausta.
Disk Utility raportoi, että nyt on ihan mukavasti tilaa käytössä.
Tämän onnistuneen operaation myötä pitänee ottaa vaimon koneen (early 2008 Unibody MacBook) SSD-päivitys suunnitelmiin jonain kauniina päivänä tehtäväksi, etenkin kun tarvittava kelkkakin on jo kaapissa. Tulisi siihenkin koneeseen taas uutta eloa huomattavasti nopeamman järjestelmälevyn myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti