MacBookia elvyttämässä, osa III - Kaksin aina kaunihimpi

Noniin, edellisen osan mokailut on nyt korjattu ja lomareissun aikana kusti polki lähipostiin oikealla liitännällä varustetun levykelkan.

Se pieni ero, yläpuolella aiemmin ostettu SATA-liitännällä oleva kelkka, alempana tämän ikäluokan MacBookin kaipaama PATA-kelkka.

Liitäntöjä lukuunottamatta kelkat ovat lähes identtiset, joskin tämä PATA-malli tuli varustettuna noin millin paksuisella etulevyllä.

Laitteen purku alkaa menemään jo melkoisen rutiinilla, joten eipä aikaakaan kun laite oli jo purettuna, ja ihan ensimmäiseksi piti varmistaa vielä yksi asia:

Kyllä, se sopii.

Uutta levyä sovittaessa kävi myös ilmeiseksi, että miksi uudempaan SATA-kelkkaan ei ollut laitettu jo aiemmin mainittua etupaneelihärpäkettä mukaan. Se nimittäin piti repiä kelkasta mäkeen, jotta koko setti mahtuisi nätisti paikoilleen. Myös kelkan runkoon kiinnittävien ruuvinreikien kanssa oli sen verran hakemista, että rakennelmaa joutui työntämään toisesta päästä työkalulla, jotta kiinnitysruuvit osuivat jengoilleen. Mutta kokonaisuutena mitään isompia ongelmia ei esiintynyt.

Molemmat levyt paikoillaan. Harmi ettei tähän hätään ollut ylimääräistä SSD:tä, mutta kyllä tuo normilevykin kuolleen optisen aseman voittaa käyttökelpoisuudessa.

Sitten kone kiinni ja ei muuta kuin testaamaan. Heti käynnistyksessä huomasi eron, sillä optisesta asemasta bootin yhteydessä lähtenyt renkutus loisti sattuneesta syystä poissaolollaan. Lionin käynnistyttyä työpöydältä löytyikin sitten kiintolevyikoneja kaksin kappalein.

Kuten kuvasta näkyy, nyt myös akku pitää varausta.

Disk Utility raportoi, että nyt on ihan mukavasti tilaa käytössä.

Tämän onnistuneen operaation myötä pitänee ottaa vaimon koneen (early 2008 Unibody MacBook) SSD-päivitys suunnitelmiin jonain kauniina päivänä tehtäväksi, etenkin kun tarvittava kelkkakin on jo kaapissa. Tulisi siihenkin koneeseen taas uutta eloa huomattavasti nopeamman järjestelmälevyn myötä.

MacBookia elvyttämässä, osa II - Pakolliset vastoinkäymiset

Noniin, tulihan tässäkin se "ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä"-osuus vastaan. Olin siis tilannut optisen aseman tilaan menevän sovitinkelkan, asentanut toisen kiintolevyn siihen ja purkanut bookin sen verran palasiksi, että rikkinäisen optisen aseman tilalle olisi voinut laittaa levykelkan. Kaikki oli hyvin siihen asti, kun piti kytkeä tärkein osa, eli kaapeli emolevyn ja levykelkan välille. Siinä vaiheessa tajusin, että nyt on tapahtunut amatöörimäinen moka, ja minulla oli PATA-liitäntää käyttävä kaapeli ja SATA-liitäntää haluava levykelkka.

Täytyy myöntää, että koneen syödessä kiltisti SATA-liitäntäisiä kiintolevyjä ei vaan tullut mieleen, että optinen asema voikin olla edelleen PATA-väyläinen. Olisihan tämä asia selvinnyt vähän kattavammalla googlettamisella, mutta se jäi tällä kertaa tekemättä. Eihän tässä siis auttanut kuin laittaa kone takaisin kasaan rikkinäisen aseman kera ja säilöä SATA-kelkka odottamaan mahdollista käyttöä vaimon koneessa. Seuraavaksi voisikin katsella, että löytyisiköhän jostain vielä tuohon malliin sopivaakin kelkkaa.

MacBookia elvyttämässä

Pahoittelen jälleen päivitystaukoa, lapsenhoitorumba on vienyt ylimääräisen vapaa-ajan sen verran tehokkaasti, että bloggaaminen ei ole ainut asia joka on jäänyt vähän paitsioon. Korjataanpa nyt hieman pidemmällä postauksella.

Minullahan on tässä jonkin aikaa häirinnyt oman laitteiston osalta se, että läppärin virkaa toimittaa työpaikan Dell, jossa on se perustavanlaatuinen ongelma, ettei OS X pyöri siinä. Windows 7 on hyvä, mutta OS X on vaan enemmän omaan mieleen ja se on varsin harmillista, että Apple vaikuttaa edelleen olevan läppärivalmistajista ainut, joka viitsii panostaa myös touchpadin laatuun ja käytettävyyteen. Dellin tunnottomalla postimerkin kokoisella vahinkopainallusmagneetilla ei saa kuin pahan mielen, joten omppuläppäriä on tullut haikailtua takaisin arsenaaliin niihin tilanteisiin, kun oma työasema (Mac mini) on kotona ja iPad ei ole sujuvin vaihtoehto (joskin parempi ulkoisen näppäimistön tuki iOS:ään korjaisi tätä melkoinen paljon).

Sitten muutama päivä takaperin Mac-keskeisellä IRC-kanavalla eräs käyttäjä oli jo pistämässä vanhaa loppuvuoden 2006 MacBookia kierrätykseen boottaamattomana. Kone oli ilman kiintolevyä, akku oli kuollut ja optinen asema rikki. Herra oli vailla rahaa lähinnä tuoreehkosta Applen originaalilaturista. Tarjouduin ostamaan laturin ja hakemaan koneenraadon samalla pois. Tarkoituksena oli kokeilla, että saisiko vanhukseen vielä eloa. Jos ei muuta, niin ainakin siitä saisi kaivettua varaosia sukulaisten MacBookeihin ja samalla turvallisen alustan vaativampien iFixitin korjausohjeiden kokeiluun purku- ja kasausmekaniikan osalta.

Pikainen autoilu Espooseen ja takaisin teki allekirjoittaneen yhtä laturia + konetta rikkaammaksi ja 45 euroa köyhemmäksi. Laturi oli Applen uudempaa revikkaa, jossa MagSafe-liitin on paranneltu sellaiseksi, ettei johto murru niin helposti. Tälle olisi käyttöä vähintäänkin vaimon MacBookin varalaturina.

Olin jo edeltävänä iltana tyhjentänyt yhden kaapissa lojuvan kiintolevyn käyttövalmiiksi, joten ei muuta kuin kone auki ja kiintolevy sisään. Huomasin samalla, että kahdesta muistipaikasta vain toisessa oli muistipalikka. Pikavisiitti samaisen kaapin aarreaittaan tarjosi sisältöä myös tyhjään muistipaikkaan, ja kone olikin valmiina boottaustestiin. Mac OS X Lionin sisältävä USB-tikku kiinni ja kokeilemaan. Mitä hemmettiä? Sehän boottaa aivan kiltisti. Lioninkin asennus käynnistyy. Tämähän näyttää paremmalta kuin odotinkaan.

Leijonan asennuttua oli aika asentaa lisää ohjelmia, joiden osalta Mac App Store osoittautui varsin mukavaksi. Vino pino softaa lähti asentumaan muutamalla klikkauksella softien sivuilla vierailun ja pakettien latailun sijaan.

1passwordin selainlaajennosta asentaessa ongelmat nostivat päätään. Kone heitti kernel panicin asennuksen yhteydessä Xcoden tekemien asennusten huudatettua ensin tuulettimia. Sama kernel panic toistui välittömästi bootin jälkeen samassa operaatiossa, joten koneella ei ollut kaikki aivan kunnossa. Koska kyseessä on vanha kone ja ongelmia alkoi esiintymään kuormituksen jälkeen, niin epäilin aiheuttajaksi pölyä. Seuraavana etappina olikin aukaista kone ja putsata pölyt sieltä. Käsitellään tämä kuvareportaasin muodossa:

Aivan aluksi työpisteelle päätyi iPad iFixitin selailuun. Tähän on nykyään jo erillinen softa, joten selailu hoituu nätisti pyyhkäisemällä. Nice.

Kunnolliset työkalut ovat etenkin näiden koneiden aukomisessa elintärkeät. Tässä tarvitsee oikeasti pieniä ruuvareita, tai muuten ruuvien kannat siirtyvät hyvin vauhdikkaasti historiaan. iFixitistä aikanaan tilattu setti osoittautui käytännölliseksi, Phillips-päät kokoa 0, 00 ja 000 olivat tarpeen homman aikana.

Pölyä ei lopulta ollutkaan niin paljoa kuin kuvittelin, eli pölykuolema voidaan laskea pois ongelman aiheuttajista.


Vaan kun kone on kuitenkin auki, niin eiköhän tarjota sisuskaluille kevätsiivous ystävämme paineilman avulla.

Etenkin vanhassa MacBookissa on sen verran kirjava valikoima erikokoisia ruuveja, että ruuvien lajittelu iFixitin ohjeen steppinumeron mukaan on varsin suositeltavaa ja säästää sekä noitumiselta että arpajaisverolta konetta kasatessa.

Yksi ruuveista ei meinannut mennä enää takaisin paikoilleen kierretahnan jäänteiden vuoksi. Mönjä osoittautui varsin sitkeäksi, joten liuottimet ovat tarpeen.

Pian ruuvi päätyikin vaimon työpaikan poistoista meille päätyneen labra-astian pohjalle uimaan 80-volttisessa Saarenmaassa. Nopeimmat teistä ehkä kiroavat jo alkoholin väärinkäyttöä, joten kerrottakoon että kyseessä on ludemyrkytyksen keskelle joutuneen pullon sisältö, jonka juontiin kellään ei sattuneesta syystä ollut isompaa mielitekoa. Eihän siinä todennäköisesti mitään ole, mutta kyllä tuota juotavaa riittää muutenkin sen verran, ettei tarpeettomia riskejä ole missään määrin kannattavaa ottaa, vaan pullo päätyi uusiokäyttöön puhdistusaineena. Ja tarkennettakoon vielä sekin, että myrkytyksen kohteena ei onneksi ollut meidän asuntomme. Puhdistuksen jälkeen ruuvi oli huomattavasti halukkaampi menemään takaisin paikoilleen, joten kirjataan tämäkin operaatio onnistuneiden sarakkeeseen.

Vaan kun kerran pöly ei ollut ongelmien syynä, niin logien page_fault-viestien myötä katse kääntyi muistien kuntoon. TechTool Protogon diagnostiikka ei löytänyt mitään, mutta luontainen epäusko lyhytkestoisiin muistitesteihin ajoi vanhan kunnon memtestin pariin. Ensimmäisellä ajolla molemmat muistipaikat täynnä testit eivät kerenneet loppuun asti, vaan kone oli jälleen kerran kosahtanut page_faultista johtuneeseen kernel paniciin. On siis haarukoinnin aika, eli toinen palikoista irti ja testit uudestaan käyntiin. Irroitettavaksi päätyi ykköspaikassa majaillut muisti, sillä tässä samassa paikassa oli muisti koneen ostohetkellä ja tällöinhän kone ei kuuleman mukaan bootannut.

Testi menikin kiltisti läpi, joten mitä ilmeisimminkin kakkospaikan muistikampa on ehjä. Siirretäänpä kyseinen kampa siis yksin ykköspaikkaan, kuten se oli koneen ostohetkellä. Nyt kone ei enää boottaakaan, joten diagnoosina on rikkinäinen muistipaikka, mutta homma näkyy toimivan kun muisti on ehjässä kakkospaikassa ja ykköspaikka on tyhjänä. Toimivuus tuli todettua reilun vuorokauden aktiivisella käytöllä, jonka aikana ei esiintynyt yhtään kaatumista.

Nyt minulla on siis jälleen toimiva omppuläppäri! Tai no, läppäristä on vähän vaikea puhua kun akku ei ota yhtään varausta, vaan koneen on oltava piuhan päässä jatkuvasti. Tässä vaiheessa apuun tulee mcare, josta Applen originaaliakku irtosi Apple Storea mukavasti halvempaan 99 euron hintaan. Nyt laitetta pystyy käyttämään myös kannettavana. Vikalistalla on vielä rikkinäinen optinen asema, jonka viemälle tilalle on jo suunnitelmissa kehittää parempaa käyttöä ja nukkumisvalo näyttää olevan pimeänä. Tämä menee listalle "tarkistetaan seuraavan kerran konetta avatessa". Näistä operaatioista lisää myöhemmin.